HSK

Blogiin päivitystä pitkän tauon jälkeen. Aika Pekingissä alkaa lähestyä loppuaan ja kevätlukukausi on edennyt aivan liian nopeasti. Käteen on jäänyt mukavia matkakokemuksia mm. Seoulista, Shanghaista ja kiinan ranta- ja olutkaupunki Qingdaosta, joissa kävimme tyttöystäväni kanssa. Koulu on järjestänyt myös lisää päiväretkiä Pekingin lähialueille.

Kiireitä on ollut myös opiskelun puolesta. Osallistuin hiljattain valinnaiseen kiinankielen HSK-tasotestiin jota edelsi puuduttava luku yrittäen ymmärtää materiaalia jota tässä vaiheessa kiinan opintoja oli valitettavasti aivan liikaa sisäistettäväksi lyhyessä ajassa (koska kokeeseen valmistaumisen lisäksi piti käydä toki myös normaaleilla oppitunneilla). Koulumme onneksi järjesti erillisen valmennuskurssin HSK koetta varten ja tästä ei edes tarvinnut maksaa paljoa.

HSK:n vanhassa järjestelmässä (johon itse osallistuin) on yhteensä 11 eri tasoa ja näitä testaan kolmessa eri kokeessa: alkeistason kokeessa on tasot 1-2, keskitason kokeessa tasot 3-8 ja vaikeammassa kokeessa tasot 9-11. Osallistuin itse keskitason kokeeseen ja tavoitteenani oli tasot 3-4 mikä edellyttäisi 600-1200 merkin osaamista. Sama koe kuitenkin testaa aina 8. tasolle asti jossa tunnettujen merkkien määrä pitäisi olla jo 2000-3000. Tästä johtuen kyseinen koe on alimmille tasoille tähtääville opiskelijoille melko hermoja koetteleva koska arvauksiin joutuu turvautumaan useasti. Odottelen edelleen tuloksia kokeesta mutta jälkifiilisten perusteella olen alentanut tavoitteeni kokeesta 3. tasolle.

HSK järjestelmä on kuitenkin hiljattain uusittu ja uudessa järjestelmässä on vain 6 tasoa, mutta jokaiselle tasolle on oma kokeensa joten jatkossa pitäisi olla ainakin helpompaa osallistua omaa tasoa vastaavaan kokeeseen. 

Sabai-dee

Reissuni jatkui Kiinan Yunnanin provinssista Laosiin. Rajan ylitys Kiinan Bohanista Laosiin sujui yllättävän helposti. Rajamuodollisuuksiin kului aikaa yhteensä noin tunnin verran ja viisumin Laosiin sai ostettua suoraan rajalta. Matka Jinghongista Luang Nam Tha:han Laosissa kesti yhteensä noin 6 tuntia. Ensivaikutelma Laosista oli uskomattoman rauhallinen verrattuna Kiinan hälinään. Maassa on melko suuresta pinta-alastaan huolimatta vain hieman enemmän asukkaita kuin Suomessa ja paikallisessa kulttuurissa arvostetaan kiireettömyyttä. Tuntui kuin aika olisi hidastunut rajan ylittäessä.

Luang Nam Tha on paikkakuntana pieni, hädintuskin kaupunki. Turisteja näkyi katukuvassa kuitenkin melko paljon koska paikka on tunnettu hyvistä ulkoilumahdollisuuksista. Meinasin alunperin jatkaa matkaa pysähtymättä kaupungissa mutta päädyinkin viettämään yhden päivän ajellen moottoripyörällä kierrellen lähiseutua. Tällä tavoin sai hieman kuvaa tavallisen laosilaisen elämästä: ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä Laosissa asuu pienissä kylissä maaseudulla. Jälkeenpäin ajatellen tämä päivä oli erinomainen koska kaikki muut kohteeni Laosissa oli erittäin turistivilkkaissa paikoissa jossa paikallista elämää ei hirveästi näkynyt.

Luang Nam Thas:ta jatkoin matkaa yöbussilla Luang Prabangiin, joka ehkä tunnetuin turistikohde Laosissa. Bussimatka olikin melko karua Kiinan mukavuuksien jälkeen. Sain bussista paikan aivan viimeiseltä penkiltä jossa jalkatilaa ei ollut lainkaan. Kaikenlisäksi mutkitteleva vuoristotie Luang Prabangiin oli uskomattoman kuoppainen. Nukahtamisesta ei ollut toivoakaan.

Perillä odotti kuitenkin oikein kaunis kaupunki. Luang Prabangissa buddhalaisvaikutteinen laosilainen tyyli yhdistyy sulavasti siirtomaa-ajalta peräisin oleva ranskalaiseen tyyliin. Kaupunki sijainti on lisäksi ihanteellinen Mekongin ja sen sivujoen risteyksessä. Luang Prabangissa viihtyy useammankin päivän katsellen vanhan kaupungin useita nähtävyyksiä ja nauttien erinomaisista patongeista. Auringonlaskua kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa vanhan kaupungin keskellä sijaitsevalla kukkulalla joka tosin siihen aikaan täyttyy äärimmilleen muista turisteista. Kaupungissa on hyvä nauttia myös lukuisista erityylisistä ravintoloista ja kokeilla aitoa laosilaista hierontaa. Kaupungin lähistöllä kannattaa käydä ainakin Kuang Si –vesiputouksilla jonne on kaupungista n. 30 kilometrin matka.

Luang Prabangista matka jatkui Vang Viengiin joka on hyvin erilaisella tavalla suosittu turistikohde. Siinä missä Luang Prabangin katukuvassa näkyy lukuisia vanhempia ranskalaispariskuntia, Vang Vieng on nuorten bileparatiisi. Paikka on tunnettu huvista nimeltä tubing, johon kuuluu traktorinrenkaalla ajelehtiminen jokea pitkin pysähtyen matkalla virvokkeille lukuisiin joenrantabaareihin. Juomisen ohessa baareista voi mm. hyppiä köysillä veteen ja muutama ihminen vuodessa onnistuukin katkaisemaan tässä hommassa matkansa lyhyeen. Hienolla säällä lipuminen jokea pitkin on yllättävän rentouttavaa mutta suurimmalla osalla ihmisistä matka ei tosin jatkunut ensimmäistä baaria pidemmälle. Rankan tubingpäivän jälkeen voi palata kaupungille josta löytyy kaiken normaalin yöelämän lisäksi myös lukuisia baareja joiden ohjelmaan kuuluu patjojen päällä loikoilu Frendejä katsellen. Vang Viengistä löytyy bailauksen lisäksi myös erinomaiset mahdollisuudet ulkoiluun kaupungin lähiseudun hienoilla vuorilla ja joilla. Kaupungin matkatoimistot järjestävät mm. melonta-, kiipeily, pyöräily sekä patikointiretkiä.

Viimeinen pysäkkini Laosissa oli pääkaupunki Vientiane, joka sijaitsee aivan Thaimaan rajalla. Matka Vang Viengistä Vientianeen taittui hyvin eksoottisella lava-autokyydillä, joka oli karu kokemus paikallisesta matkailutyylistä. Lavalla istuessa kaikki liikenteen pölyt ja pakokaasut tulivat kätevästi lavan katonrajasta suoraan päin naamaa, ja naamamme olivat värjäytyneet mustiksi Vientianeen päästessä.

Vientianessa on paljon samaa näkyä kuin Luang Prabangissa, tosin pääkaupunkina se oli huomattavasti vilkkaampi. Kaupungin nähtävyydet kerkeää katsoa parissa päivässä, mutta niiden lisäksi voi vaikka maistella vanhan kaupungin lukuisissa ravintoloissa laosilaisia herkkuja, mm. tulista larb-nimistä lihasalaattia. Vientianesta pääsee bussilla n. tunnissa Thaimaan puolelle Nong Khai:hin. Jatkoin itse matkaa Thaimaan läpi oikaisten Kambodžaan.

Kuvagalleria Laosista: https://picasaweb.google.com/106958898097006014197/Laos?authkey=Gv1sRgCICBzMi3-tv0Wg#

Kambodžan vilkkain turistikohde löytyy Siem Reapin kaupungista jonka lähellä sijaitsevat muinaisen Angkorin temppelit. Paikalla sijaitsi n. 1000 vuotta sitten Angkorin valtakunnan pääkaupunki, joka oli esiteollisen ajan suurin kaupunki. Paikalla sijaitsee nykyään yli 1000 tuhannen eri temppelin rauniot joista tunnetuin on Angkor Wat.

Siem Reapin kaupungissa ei itsessään ole paljoa nähtävää mutta temppelien suosion vuoksi kaupungista on kehittynyt yksi maan suurimmista. Sieltä löytyy myös kaikki turistivirtoja tukevat palvelut ja hotellihuoneista ei tuntunut olevan pulaa edes Kiinalaisen uuden vuoden aikaan jolloin kaupunki täyttyi turisteista.

Angkorin temppelien katsomiseen kannattaa varata aikaa ainakin 1-2 päivää jos haluaa nähdä kaikki suurimmat/kuuluisimmat temppeleistä mutta temppeleihin saa ostaa jopa viikonkin lippuja jos haluaa nähdä kaiken mahdollisen. Itselleni ainakin Angkor Wat oli kaikessa suuruudessaan vaikuttavin rakennus mitä olen ikinä nähnyt.

Siem Reapista jatkoin matkaa Kambodžan pääkaupunkiin Phnom Penhiin, joka mielenkiintoinen yhdistelmä uutta, vanhaa, kambodzalaista sekä ulkomaista. Kaupungin rantabulevardia kävellessä voisi luulla olevansa joissain eurooppalaisessa kaupungissa hienoine hotelleineen ja ravintoloineen mutta jos keskustaa katselee enemmän niin huomaa myös miten köyhiä monet paikalliset edelleen ovat. Kaupungista jäi myös elävästä mieleen loputtomat määrät moottoripyöriä mitkä täyttävät kaikki kadut. Pnomh Penhistä löytyy lukuisia nähtävyyksiä, mutta parhaiten mieleen jäivät Toul Sleng –vankilamuseo ja Cheoung Ek killing fields, jotka kertoivat Kambodžan julmasta ja surullisesta historiasta 70-luvun lopun hirmuvallan alla jossa miljoonat ihmiset saivat surmansa.

Kambodžan rannikolla on myös useampi rantakaupunki joissa on vaihteleva määrä turisteja. Itse kävin Kampot- ja Koh Kong –nimisissä rantakaupungeissa ja molemmat tarjosivat rauhallista pikkukaupunkitunnelmaa ja myös hienoja maisemia. Koh Kongin lähettyviltä löytyy myös hyviä mahdollisuuksia erilaisiin viidakko- ja snorklausretkiin. Molemmissa paikoissa on erittäin halpaa ja kätevää vuokrata moottoripyörä jos haluaa katsella lähiseutujen nähtävyyksiä.

Kuvia Kambodzasta: https://picasaweb.google.com/106958898097006014197/Cambodia?authkey=Gv1sRgCOHFvLnfwIuQMA#

Yunnan

Pientä päivitystä blogiin taas pitkän tauon jälkeen. Syyslukukausi koulussa loppui 7. tammikuuta ja koska taukoa koulusta on lähes 2 kuukautta, lähdin pakoon Pekingin kylmyyttä n. 6 viikon reppureissulle etelä-Kiinaan, Laosiin ja Kambodžaan sekä Thaimaahan mistä johtuu pitkä tauko blogittamisesta. Nyt kirjoittelen hieman matkan kokemuksista. Ensimmäisen matkakohteeni oli Yunnanin provinssi.

Yunnan sijaitsee Kiinan lounaisosassa heti Laosin ja Myanmarin pohjoispuolella. Pohjoisempana Yunnanin rajanaapurina on myös Tiibet, joten provinssissa on erittäin paljon erityyppistä maastoa. Lähellä Tiibetin rajaa nousevat Himalajan huiput kun taas etelässä voi vaellella trooppisissa viidakoissa. Yunnan on tunnettu myös monipuolisesta väestöstään: provinssissa asuu yli puolet Kiinan lukuisista eri vähemmistökansoista.

Ensimmäinen pysäkkini Yunnannissa oli provinssin pääkaupunki Kunming, n. 3 miljoonan asukkaan kaupunki. Kunming toimi itselleni lähinnä pakollisena välipysäkkinä muualle Yunnaniin mennessä, ja käytiin aikaa lähinnä vaatteiden shoppailuun koska sää oli odottamaani kylmempi. Kunming on kuitenkin melko viihtyisä suurkaupunki ja nähtävyyksiäkin on sen verran että kaupungissa saa kyllä halutessaan muutaman päivän kulumaan.

Kunmingista jatkoin matkaa bussilla Lijiangiin, Yuanniin luoteisosaan. Lijiang on yksi alueen suosituimmista turistikohteista, eikä turhaan. Lijiangin vanhassa kaupungissa tuntee menevänsä ajassa taaksepäin n. 100 vuotta kun kävelee mutkittelevilla ja pikkukaduilla ja katselee vanhaa arkkitehtuuria. Näkymän kruunaa horisontista nousevat lumihuippuiset vuoret. Vanhan kaupungin laidalla sijaitsevassa puistossa voi kiivetä pienen kukkulan päälle josta on uskomattomat näkymät koko kaupungin yli sekä ympäröiviin vuoriin. Eksoottisia makuja haluavien kannattaa koittaa tiibetiläistyylistä jakkihärän voista tehtyä teetä.

Lijiangista jatkoin matkaa n. 2 tunnin päähän pohjoiseen, Tiger Leaping Gorge (Hutiaoxia) –nimiseen solaan, jossa sijaitsee yksi Kiinaan kuuluisimmista vaellusreiteistä. Rotkon toisella seinämällä kiertävällä reitillä on näkymät rotkon pohjalla n. 2000 metrissä virtaavasta Yangtse –joesta rotkon huipun vuorille jotka nousevat lähes 6000 metriin. Maisemat olivat yhtään liioittelematta hienoimmat mitä olen eläessäni nähnyt. Reitin pituus on sopiva 2 päivän pituiseen vaelteluun, ja matkan varrella voi yöpyä pienissä vuoristokylissä sijaitsevissa majataloissa. Nopeimmat kävelevät reitin yhdessäkin päivässä mutta perheomisteisissa majataloissa yöpyminen oli jo itsessään mukava kokemus ja näkymät olivat niin hienot että emme halunneet pitää turhaa kiirettä. Ylimääräiset tavarat pystyimme jättämään reitin alussa sijaitseviin majataloihin. Reitillä on myös lukuisia paikallisia vuokraamassa aaseja jos kantamukset käyvät liian painaviksi. Reitillä oli kiinalaiseen tyyliin myös lukuisia myyjiä jotka myivät kaikkea tarvittavaa ruokaa ja juomaa sekä joissain tapauksissa myös pilveä, joka myyjien mukaan auttaa jaksamaan vuoren huipulle.

Yritimme jatkaa matkaa muiden retkeilijöiden kanssa Tiger Leaping Gorgelta vieläkin pohjoisemmaksi, Shangri-La:han jonne on n. 3 tunnin ajomatka, mutta valitettavasti alueelle iski tällöin juuri lumimyrsky mikä tukki liikenteen täysin, joten jouduimme palaaman takaisin Lijiangiin. Lumimyrskyn keskellä oli lievästi sanottuna jännittävää tulla alas vuorenrinnetietä pitkin minibussilla jossa ei ole kesärenkaita, mutta onneksi kuskimme oli kiinalaisella mittapuulla erittäin maltillinen ja pääsimme ehjin nahoin takaisin.

Lijiangista matkasin takaisin etelään päin Daliin, keski-Yunnaniin. Dali on Lijiangia vastaava suosittu kulttuurimatkailukohde vanhoine kaupunkeineen. Kaupungissa kannattaa käydä katsomassa yksi Kiinan suurimmista buddhatemppelialueista.

Sekä Lijiangissa, Dalissa että Tiger Leaping Gorgen kylissä näkyi paljon Naxi-väestöä, joiden kulttuuri on perinteisesti matriarkaalinen. Tästä johtuen suurin osa majataloista ja kaupoista oli usein naisomisteisia ja etenkin maaseutukylissä naiset näyttivät tekevän myös suurimman osan raskaista fyysisistä töistä.

Dalista matka jatkui 16-tunnin bussimatkalla etelä-Yuanniin Laosin rajan lähelle Xishuangbannan alueelle, jossa ilmasto olikin jo lähellä trooppista päivälämpötilojen ollessa 25 C luokkaa. Xishuangbannaa kutsutaan Kiinan ’pikku-thaimaaksi’ ja tämä näkyy erityisesti alueen pääkaupungissa Jinghongissa mihin oli rakenteilla kaikennäköisiä luksushotelleja ja muita turistimukavuuksia. Xishuangbannan alueella voi mm. tehdä retkiä tutustuen alueen viidakoihin ja niiden eläimistöön sekä myös erilaisiin vähemmistökansojen kyliin joita alueella on huomattava määrä. Tein parin muun matkailijan kanssa pyöräily/kävelyretken katsomaan Jinghongin lähistöllä sijaitsevaa vesiputousta, ja paluumatkalla saimme kutsun lounastaa paikallisen Dai-vähemmistökylässä. Dai-ruoka oli hikoiluttavan tulista mutta kuitenkin hyvää, ja reissu oli kokonaisuudessaan erittäin mielenkiintoinen.

Talvisää oli Yunnannissa oman kokemukseni mukaan melko leutoa jopa pohjoisemmilla alueilla jossa matkailin, yöllä oli muutamia pakkasasteita kun taas päivällä lämpötila oli useimmiten 5-10 C plussan puolella. Kylmyyttä lisäsi kuitenkin sisätilojen lämmityksen puute, sitä ei Yunnanissa juurikaan harrasteta koska talvi on ilmeisesti sen verran lyhyt. Tästä johtuen ainoa lämmitys majataloissa ja hotelleissa oli yleensä sängyn sähkölämmiteinen lakana.

Kiinassa maateitse matkaillessa täytyy myös kehua pitkän matkan busseja. Bussit olivat yllättävän mukavia ja aika kului leppoisasti katsellessa paikallisia action-leffoja. Oma hauska lukunsa on yöbussit: tuntuu uskomattomalta että normaalin kokoiseen linja-autoon saa mahtumaan 30 sänkyä joissa pystyy nukkumaan kohtalaisen mukavasti mutta homma kuitenkin toimii hyvin.

Kuvagalleriani Yunnanista löytyy osoitteesta: https://picasaweb.google.com/106958898097006014197/YunnanChina?authkey=Gv1sRgCJeBwsragvOjoAE#

Jinghongista matka jatkui Laosiin josta kirjoittelen seuraavaksi.

Vapaa-aika

Aika juoksee ja talvi on saapunut Pekingiin. Vaikka ilmasto onkin huomattavasti Suomea lämpimämpi, niin talvikelit voivat ajoittain olla Pekingissä hyytäviä. Tämä johtuu purevasta tuulesta, joka tuntuu menevän paksuimpienkin vaatteiden läpi. Pakkasta on ollut ajoittain jopa alle -10 astetta mutta lunta ei ole toistaiseksi vielä satanut.

Tällä kertaa kerron vapaa-ajasta Pekingissä koska vaihtovuotena on harvalla mielessä pelkästään opiskelu. Olenkin jo kertonut aikaisemmin joistain Pekingin nähtävyyksistä, ja niissä riittää näkemistä pidemmäksikin aikaa. Mutta varsinkin näin talvella sightseeing ei aina ole niin mieluisa vaihtoehto.

Kiina on tunnetusti erittäin hyvä maa shoppailuun halvan hintatasonsa vuoksi. Vaatteita löytyy halvimmillaan erilaisista vaatemarketeista joita löytyy lukuisia ympäri Pekingiä. Vaatteita löytyy laidasta laitaan sekä miehille että naisille mutta markettivaatteiden laatu on kuitenkin vaihtelevaa. Joskus laatu vastaa merkkituotteiden laatua mutta pahimillaan vaatteet ovat pillalla ensimmäisen pesun jälkeen. Marketteihin kuuluu olennaisena osana myös tinkiminen. Kauppiaat antavat usein moninkertaisen lähtöhinnan verrattuna siihen millä he lopuksi suostuvat myymään tuotteen. Lähtöhinta voi olla jopa 10-20 –kertainen. Kun marketteja on jonkin aikaa kierrellyt sekä vaihtanut myös kokemuksia muiden vaihtareiden kanssa niin alkaa saada jonkinlaisen käsityksen hintatasosta. Tinkimistapoja on monenlaisia mutta olen itse huomannut tehokkaaksi aloittaa tinkimisen hieman alempaa kuin mitä ajattelee olevan sopiva hinta tuotteelle ja pysyä tiukkana hinnan suhteen, tehden vain muutaman pienen korotuksen.

Vaatteita voi ostaa toki myös merkkiliikkeistä mutta näissä hintataso voi olla usein Suomea vastaava tai jopa kalliimpi, laatu on kuitenkin usein parempaa. Halvempia merkkiliikkeitäkin löytyy, kuten esim. länsinaapurimme H&M. Hyviä paikkoja merkkiliikkeisä shoppailuun ovat esimerkiksi kielletyn kaupungin itä- ja länsipuolella sijaitsevat Xidan ja Wangfujing. Elektroniikan suhteen Kiinan hinnat ovat monissa tapauksissa Suomen tasolla, ja elektroniikkamarketeissa on hyvin vähän tinkimisvaraa.

Yliopistolla löytyy muutamia erilaisia ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattuja vapaa-ajan ohjelmia. Lentopallossa ja jalkapallossa on omat joukkueensa lajeista kiinnostuneille ja joukkueet pelaavat myös yliopistojen välisissä turnauksissa. Itsepuolustuslajeista voi harrastaa ainakin karatea, ja alkusyksystä järjestettiin myös muutama kungfu-tunti. Kerran viikossa järjestettävillä kulttuuritunneilla voi tutustua erilaisiin kiinalaisiin taiteen muotoihin. Jos kuntoilu kiinnostaa, niin yliopiston lähistöllä sijaitsee muutamia kuntoklubeja joista halvimpiin voi saada vuoden jäsenyyden noin 1000 RMB (n.110€) hinnalla. Yliopisto järjestää myös muutamia retkiä lukukauden aikana joista ainakin yksi suuntautuu Kiinan muurille.

Pekingistä löytyy myös vilkasta yöelämää. Kiinalaiset tuntuvat suosivan usein iltaa viettäessään karaokebaareja, jotka kutsutaan KTV –nimellä. Toisin kuin suomessa, karaokebaareissa ei lauleta yleisön edessä vaan sulkeudutaan oman seurueensa kera n. 10 hengen huoneisiin joissa on kaikki tarvittavat karaokepuitteet. Tämä on toki oiva tapa viettää iltaa kavereiden kesken mutta ei välttämättä anna mahdollisuutta tavata uusia ihmisiä. Kaupungista löytyy kuitenkin useita länsimaalaistyylisiä baareja ja klubeja jotka ovat usein opiskelijoiden ja ulkomaalaisten suosiossa. Tunnettuja baari- klubialueita ovat esimerkiksi keskustan itäpuolella sijaitseva Sanlitun sekä kaupungin luoteisosan yliopistoiden keskellä sijaitseva Wudaokou. Hinnat ovat vaihtelevia, toisinaan vain murto-osan suomen hinnoista mutta joskus suomen hintatasoa vastaavat.

Matkailua

Vaihto-oppilasaikaan kuuluu toki myös matkustelu. Kiinan kansalliset lomapäivät antavat teoriassa oivia mahdollisuuksia matkusteluun sillä yliopistolla on melko tiukat säännöt koskien poissaoloja oppitunneilta. Valitettavasti huomasimme että kaikki kiinalaisetkin haluavat matkustaa juuri näinä aikoina. Junalippuja suosittuihin matkakohteisiin on erittäin vaikea saada ja molempien lomien kohdalla jouduimme tyytymään eri vaihtoehtoihin kuin mitä olimme alunperin suunnitelleet. 

Ensimmäisen loman aikana teimme päiväreissun Tianjiniin. Tianjin sijaitsee Pekingistä n. 120 kilometriä kaakkoon ja on 12 miljoonan asukasluvullaan yksi Kiinan suurimmista kaupungeista. Pekingin ja Tianjinin yhdistää v. 2008 valmistunut pikajuna jonka suuren nopeuden (n. 300 km/h) ansiosta matka taittuu mukavasti puolessa tunnissa. Junia kulkee myös lukuisia päivässä joten lippujen ostamisessa ei pitäisi olla ongelmia edes vilkkaina päivinä. Junalippu maksoi 60 yuania eli noin 7 euroa per suunta. 

Tianjinin rautatieasema sijaitsee hyvin lähellä kaupungin ydinkeskustaa joten kävelemällä pääsee kätevästi liikkumaan keskustan alueella. Keskusta on ainakin Pekingiin verrattuna huomattavasti kompaktimpi, minkä huomasi myös väenpaljoudessa. Ensimmäistä kertaa tunsi oikeasti olevansa maailman väkirikkaimmassa valtiossa. Tätä ei välttämättä Pekingissä huomaa koska kaupunkialue on pinta-alaltaan niin suuri. 

Tianjinillä on historiallinen satamakaupunki, ja kaupungin rakennustylissä näkyy edelleen selkeitä länsimaalaisia vaikutteita. Kaupungista löytyy esimerkiksi italialais- ja ranskalaistyyliset korttelit. Nämä yhdistettynä perinteisiin kiinalaisiin hutong (pikkukuja) -alueisiin sekä ultramoderneihin pilvenpiirtäjiin antavat kaupungin keskustalle melko monipuolisen ilmeen. Keskustassa kannattaa katsastaa ainakin edellä mainitut ulkomaiset alueet ja kävellä kaupungin jakavaa jokivartta pitkin joka on paikoin rakenettu todella viihtyisäksi. Keskustassa löytyy myös oivia shoppailumahdollisuuksia. Alla muutama kuva Tianjinista.

Back to school

Kiinan kielen oppitunnit ovat lähteneet käyntiin joten vaihtoajan arki on alkanut tulla tutuksi. Oppiaineita on kolme: kielioppi, puhuminen ja kuuntelu sekä keskustelu. Näistä selkeästi hyödyllisimmältä tuntuu kielioppi, joka toisin kuin nimestä voisi päätellä pitää sisällään lähes kaikkea kieleen liittyvää. Tästä aineesta on myös sanakokeet joka päivä jossa täytyy osata kirjoittaa 10-15 uutta merkkiä päivittäin. Melko tiivis tahti siis, vaikka olenkin jo kieltä opiskellut suomessa. Luokastani löytyy myös useita henkilöitä joilla ei ole lainkaan kokemusta kiinan kielestä. Voin kuvitella miten hankalaa alku on ollut heille.

Koulun alussa opiskelijat jaettiin ryhmiin, sijoittamalla samanmaalaiset henkilöt eri ryhmiin. Tämä esti ainakin omassa ryhmässäni tehokkaasti kuppikuntien muodostuminen ja edesauttoi muutenkin hyvän ryhmähengen muodostumista oppitunneilla. Omassa luokassani on opiskelijoita pääosin Keski-Aasian maista kuten Kazakstanista, Uzbekistanista ja Mongoliasta; Kaakkois-Aasiasta kuten Thaimaasta ja Indonesiasta; Lähi-Idän maista sekä Afrikan maista. Mukaan mahtui myös pari muuta Eurooppalaista itseni lisäksi. Erittäin monipuolinen joukko siis.

Jokaisessa oppiaineessa on oma opettajansa. Näistä on ainakin tähän mennessä vain hyvää sanottavaa. Etenkin kielioppituntien opettaja Ruan-laoshi saa eloisuudellaan luokan hyvin mukaan sekä osaa myös keventää tuntejaan loistavasti hyvällä huumorintajullaan. Opetustyyli perustuu tosin kaikilla opettajilla melko paljon asioiden jatkuvaan toistamiseen, mutta toisaalta kielen opiskellussa tämä toimii hyvin.

Oppitunnit ovat alkaneet myös siinä mielessä mielenkiintoisesti; että kaksi kansallista juhlapäivää, keskisyksyn juhla sekä Kiinan valtion kansallispäivä sattuivat molemmat heti ensimmäisille viikoille. Näinä päivinä on lakisääteistä lomaa, mutta oppitunteja onkin siirretty viikonlopuille. Tästä johtuen koulun alusta on jäänyt sellainen fiilis että koulua on viikonloppuisin ja viikolla on lomaa. Lukukauden loppuajaksi tahti ilmeisesti kuitenkin muuttuu tuttuun ma-pe kouluviikkoon. Kävimme lomien aikana muiden suomalaisten kanssa parilla matkalla joista kerron enemmän seuraavassa päivityksessä.

Koulun kampuksella sijaitsee lähes kaikki tarvittavat päivittäiset palvelut kuten ruokakauppa, kioski, pari kahvilaa sekä useampi ruokala. Kampukselta löytyy myös melko laajalti urheilumahdollisuuksia kuten koripallo-, tennis ja sulkapallokenttiä, jalkapallokenttä sekä jouksurata. Tässäkin suhteessa täytyy ihmettellä kiinalaisten ripeää rakennustahtia: asuntolamme viereen on ilmestynyt noin 4 viikon aikana tyhjästä 6 uutta tenniskenttää, ja useampi koripallokenttä. Kampuksen palveluissa huomaa myös hauskoja kultuurieroja: esimerkiksi kampuksen ruokakaupasta saa halutessaan ostaa alkoholijuomia, mm. kirkasta viinaa hintaan 0,5-1 euroa pullo. Voin vain kuvitella mitä Lappeenrannassa seuraisi tällaisesta.

Asuntoja ja nähtävyyksiä

Ensimmäinen viikko takana. Aika on mennyt lähinnä kaupunkiin tutustuessa koska opitunnit alkavat vasta 17.9. Edelleen kaupungin kokoa on vaikea käsittää. Jotain kuvaa tästä antaa se, että kaupungissa on kuusi kehätietä. Kaikeksi onneksi metrolinjat ovat erittäin kattavat ja modernit kiitos parin vuoden takaisten olympialaisten.

Yliopistolle saapuessa odotukset asumisen alhaisesta hintatasosta romuttuivat nopeasti. Koulun asuntola ylitti toki laadultaan odotukset vastaten lähes perustasoista hotellihuonetta. Hintaa tästä joutuu kuitenkin maksamaan n. 360€ /kk ellei halua jakaa huonetta. Vastaa siis normaalin suomalaisen yksiön hintaa. Tästä johtuen ryhdyimme kahden muun suomalaisen kanssa etsimään pikimmiten uutta asuntoa yksityisiltä asuntomarkkinoilta. Mielissämme kiilsivät kuvat korkeatasoisista, länsimaalaisille tarkoitetuista asunnoista joissa useat aikasempien vuosien suomalaisista ovat kuuleman mukaan asuneet. Otimme myös kaikki keinot käyttöön pyytämällä apua paikallisilta opiskelijoilta, kiertäen itse asunnonvälitystoimistoja (joita tuntuu sijaitsevan joka kadunkulmassa), ja ottamalla yhteyttä kaikkiin potentiaalisin netti-ilmoituksiin.

Epäonneksemme asuntojen hintataso on noussut kuitenkin huomattavasti Pekingissä viimeisen vuoden aikana ja myös yuanin kurssi on muuttunut huonoon suuntaan. Lisäksi vuokranantajat haluavat pääsääntöisesti yli vuoden sopimuksia joten etsimämme aika, 4 kuukautta, sopi näille erittäin huonosti. Tuloksena oli usean päivän kierros toineen toistaan huonommista tai puutteellisista asunnoista, mikä maustettuna alkeellisella kielitaidollamme oli kokonaisuudessaan melkoinen kokemus. Kiinalaisten kanssa asioidessa kannattaa varautua kaikkeen mahdolliseen. Välittäjät näyttivät meille mm. asuntoja joissa ei olisi lainkaan lämmintä vettä tai nettiä ja eräässä tapauksessa olimme juuri pääsemässä sopimukseen yhdestä asunnosta kun omistaja ilmoittikin viime hetkellä että haluaa sittenkin ainakin 6 kk:n sopimuksen. Tulimme lopulta kaikki siihen päätökseen, että koulun asuntola on parasta mitä tällä hetkellä saamme rahallamme.

Muu eläminen Pekingissä onkin sitten runsaasti suomea halvempaa. Ulkona syöminen maksaa n. viidesosan suomen hinnoista ja juomat ovat vieläkin halvempia. Jos syö päivässä esim. aamupalan (kadunvarsikojuista) sekä kaksi ateriaa ravintoloissa, pärjää hyvinkin n. 6-10 eurolla. Vaatteet ovat tietenkin feikkimarketeissa pilkkahintaisia kunhan oppii tinkimään. Myös aitoja vaatteita löytyy joistain paikallisista vaateketjuista huomattavasti suomea halvemmalla. Elektroniikka tosin voi olla järkevämpää ostaa suomesta joitain poikkeuksia (halvat massatuotteet, esim. tietokonetarvikkeet) lukuunottamatta.

Viikkoon mahtui myös joitain Pekingin parhaimpia nähtävyyksiä. Kaupungin sydämessä sijaitsevat Taivaallisen rauhan aukio ja Kielletty kaupunki ovat tietenkin kuuluisimmat kohteet. Myös Kielletyn kaupungin pohjoispuolella sijaitseva Jingshanin puiston kukkula oli vaikuttava koska hyvällä ilmalla sieltä pääsee näkemään koko kaupungin. Kävimme myös muiden suomalaisten kanssa ihailemassa Kiinan muuria. Pekingin lähettyvillä sijaitsee viisi turisteja varten restauroitua osuutta muurilla. Päädyimme Mutianyu -nimiseen kohteeseen, joka sijaitsee noin 90 kilometriä Pekingistä pohjoiseen. Vuoren päällä kulkeva muuri on ehdottomasti yksi hienoimpia paikkoja mitä olen ikinä nähnyt. Mutianyu oli yllättävän hiljainen paikka ja muuria pitkin pääsi kävelemään n.4 kilometrin verran. Taksimatka muurille ja takaisin maksoi yhteensä n. 60€ neljältä henkilöltä.

Alla on kuvia joistain viime viikon kokemuksista.

Taivaallisen rauhan aukio:

 Näkymä Jingshanin kukkulalta:

Kielletty kaupunki:

Muuri: