torstai 3. maaliskuuta 2011

Yunnan

Pientä päivitystä blogiin taas pitkän tauon jälkeen. Syyslukukausi koulussa loppui 7. tammikuuta ja koska taukoa koulusta on lähes 2 kuukautta, lähdin pakoon Pekingin kylmyyttä n. 6 viikon reppureissulle etelä-Kiinaan, Laosiin ja Kambodžaan sekä Thaimaahan mistä johtuu pitkä tauko blogittamisesta. Nyt kirjoittelen hieman matkan kokemuksista. Ensimmäisen matkakohteeni oli Yunnanin provinssi.

Yunnan sijaitsee Kiinan lounaisosassa heti Laosin ja Myanmarin pohjoispuolella. Pohjoisempana Yunnanin rajanaapurina on myös Tiibet, joten provinssissa on erittäin paljon erityyppistä maastoa. Lähellä Tiibetin rajaa nousevat Himalajan huiput kun taas etelässä voi vaellella trooppisissa viidakoissa. Yunnan on tunnettu myös monipuolisesta väestöstään: provinssissa asuu yli puolet Kiinan lukuisista eri vähemmistökansoista.

Ensimmäinen pysäkkini Yunnannissa oli provinssin pääkaupunki Kunming, n. 3 miljoonan asukkaan kaupunki. Kunming toimi itselleni lähinnä pakollisena välipysäkkinä muualle Yunnaniin mennessä, ja käytiin aikaa lähinnä vaatteiden shoppailuun koska sää oli odottamaani kylmempi. Kunming on kuitenkin melko viihtyisä suurkaupunki ja nähtävyyksiäkin on sen verran että kaupungissa saa kyllä halutessaan muutaman päivän kulumaan.

Kunmingista jatkoin matkaa bussilla Lijiangiin, Yuanniin luoteisosaan. Lijiang on yksi alueen suosituimmista turistikohteista, eikä turhaan. Lijiangin vanhassa kaupungissa tuntee menevänsä ajassa taaksepäin n. 100 vuotta kun kävelee mutkittelevilla ja pikkukaduilla ja katselee vanhaa arkkitehtuuria. Näkymän kruunaa horisontista nousevat lumihuippuiset vuoret. Vanhan kaupungin laidalla sijaitsevassa puistossa voi kiivetä pienen kukkulan päälle josta on uskomattomat näkymät koko kaupungin yli sekä ympäröiviin vuoriin. Eksoottisia makuja haluavien kannattaa koittaa tiibetiläistyylistä jakkihärän voista tehtyä teetä.

Lijiangista jatkoin matkaa n. 2 tunnin päähän pohjoiseen, Tiger Leaping Gorge (Hutiaoxia) –nimiseen solaan, jossa sijaitsee yksi Kiinaan kuuluisimmista vaellusreiteistä. Rotkon toisella seinämällä kiertävällä reitillä on näkymät rotkon pohjalla n. 2000 metrissä virtaavasta Yangtse –joesta rotkon huipun vuorille jotka nousevat lähes 6000 metriin. Maisemat olivat yhtään liioittelematta hienoimmat mitä olen eläessäni nähnyt. Reitin pituus on sopiva 2 päivän pituiseen vaelteluun, ja matkan varrella voi yöpyä pienissä vuoristokylissä sijaitsevissa majataloissa. Nopeimmat kävelevät reitin yhdessäkin päivässä mutta perheomisteisissa majataloissa yöpyminen oli jo itsessään mukava kokemus ja näkymät olivat niin hienot että emme halunneet pitää turhaa kiirettä. Ylimääräiset tavarat pystyimme jättämään reitin alussa sijaitseviin majataloihin. Reitillä on myös lukuisia paikallisia vuokraamassa aaseja jos kantamukset käyvät liian painaviksi. Reitillä oli kiinalaiseen tyyliin myös lukuisia myyjiä jotka myivät kaikkea tarvittavaa ruokaa ja juomaa sekä joissain tapauksissa myös pilveä, joka myyjien mukaan auttaa jaksamaan vuoren huipulle.

Yritimme jatkaa matkaa muiden retkeilijöiden kanssa Tiger Leaping Gorgelta vieläkin pohjoisemmaksi, Shangri-La:han jonne on n. 3 tunnin ajomatka, mutta valitettavasti alueelle iski tällöin juuri lumimyrsky mikä tukki liikenteen täysin, joten jouduimme palaaman takaisin Lijiangiin. Lumimyrskyn keskellä oli lievästi sanottuna jännittävää tulla alas vuorenrinnetietä pitkin minibussilla jossa ei ole kesärenkaita, mutta onneksi kuskimme oli kiinalaisella mittapuulla erittäin maltillinen ja pääsimme ehjin nahoin takaisin.

Lijiangista matkasin takaisin etelään päin Daliin, keski-Yunnaniin. Dali on Lijiangia vastaava suosittu kulttuurimatkailukohde vanhoine kaupunkeineen. Kaupungissa kannattaa käydä katsomassa yksi Kiinan suurimmista buddhatemppelialueista.

Sekä Lijiangissa, Dalissa että Tiger Leaping Gorgen kylissä näkyi paljon Naxi-väestöä, joiden kulttuuri on perinteisesti matriarkaalinen. Tästä johtuen suurin osa majataloista ja kaupoista oli usein naisomisteisia ja etenkin maaseutukylissä naiset näyttivät tekevän myös suurimman osan raskaista fyysisistä töistä.

Dalista matka jatkui 16-tunnin bussimatkalla etelä-Yuanniin Laosin rajan lähelle Xishuangbannan alueelle, jossa ilmasto olikin jo lähellä trooppista päivälämpötilojen ollessa 25 C luokkaa. Xishuangbannaa kutsutaan Kiinan ’pikku-thaimaaksi’ ja tämä näkyy erityisesti alueen pääkaupungissa Jinghongissa mihin oli rakenteilla kaikennäköisiä luksushotelleja ja muita turistimukavuuksia. Xishuangbannan alueella voi mm. tehdä retkiä tutustuen alueen viidakoihin ja niiden eläimistöön sekä myös erilaisiin vähemmistökansojen kyliin joita alueella on huomattava määrä. Tein parin muun matkailijan kanssa pyöräily/kävelyretken katsomaan Jinghongin lähistöllä sijaitsevaa vesiputousta, ja paluumatkalla saimme kutsun lounastaa paikallisen Dai-vähemmistökylässä. Dai-ruoka oli hikoiluttavan tulista mutta kuitenkin hyvää, ja reissu oli kokonaisuudessaan erittäin mielenkiintoinen.

Talvisää oli Yunnannissa oman kokemukseni mukaan melko leutoa jopa pohjoisemmilla alueilla jossa matkailin, yöllä oli muutamia pakkasasteita kun taas päivällä lämpötila oli useimmiten 5-10 C plussan puolella. Kylmyyttä lisäsi kuitenkin sisätilojen lämmityksen puute, sitä ei Yunnanissa juurikaan harrasteta koska talvi on ilmeisesti sen verran lyhyt. Tästä johtuen ainoa lämmitys majataloissa ja hotelleissa oli yleensä sängyn sähkölämmiteinen lakana.

Kiinassa maateitse matkaillessa täytyy myös kehua pitkän matkan busseja. Bussit olivat yllättävän mukavia ja aika kului leppoisasti katsellessa paikallisia action-leffoja. Oma hauska lukunsa on yöbussit: tuntuu uskomattomalta että normaalin kokoiseen linja-autoon saa mahtumaan 30 sänkyä joissa pystyy nukkumaan kohtalaisen mukavasti mutta homma kuitenkin toimii hyvin.

Kuvagalleriani Yunnanista löytyy osoitteesta: https://picasaweb.google.com/106958898097006014197/YunnanChina?authkey=Gv1sRgCJeBwsragvOjoAE#

Jinghongista matka jatkui Laosiin josta kirjoittelen seuraavaksi.

2 kommenttia:

  1. Kiintoisaa luettavaa. Itsellä tarkoitus viipyä Yunnannissa viikko jos toinenkin. Tulen Chongqingistä joten varmaan Kunming on myös aloitus paikka. Vähemmistö kansat kiinnostaa todenteolla ja jos löytyy vielä perinteistä/vanhaa/eristäytynyttä kulttuuria niin olisi hienoa. Yöbussit sängyillä kuullostaa kyllä aivan huipulta!

    VastaaPoista
  2. Mitenkäs nuo majatalot. Löytyykö niitä joka pienestäkin kylästä? On varmaan hintaluokaltaan parista eurosta reilu kymppiin?

    VastaaPoista